Sukuhistoria

SUVUN LÄHTÖKOHDAT päivitetty 18.11.2013

Suvussamme on iät ajat kiertänyt tarina, että olemme lähtöisin Saksasta. Tutkimuksissamme emme ole löytäneet tähän asiaan vahvistusta, toisaalta emme voi myöskään sitä kumota. Vaikeutenamme on ollut Rantasalmen rippikirjojen vuosilta 1773–1796 tuhoutuminen tulipalossa. Niistä olisimme saaneet tutkimuksen kannalta erittäin tärkeitä tietoja.

Kantaisämme on Elias Fritz. Kirkollisia tietoja Eliaksesta löytyy ensimmäisen kerran Rantasalmen kastettujen luettelosta Lautakotalaxista (nyk. Lahdenkylä), jossa hän on merkitty isäksi nimellä jägare Elias Adamsson.
Adamsson on mahdollisesti patronyymi (=isän etunimestä johdettu nimi) .

Nyt on Rantasalmen tuomiokirjoista v. 1783 selvinnyt, että Elias Fritz on tullut Venäjältä v. 1776 Rantasalmelle ja oli tuolloin 31 v. Tämä tarkoittaa sitä, että hän on syntynyt v. 1752, kuten rippikirjoissa on mainittu. (Sotilasasiakirjoissa mainittu syntymävuosi 1743 ei pidä ilmeisesti paikkansa). Eliaksella oli torppa Rantasalmen Kolkontaipaleella. Tarkka sijainti ei ole vielä tiedossa. Tuolloin Elias oli jalkaväkisotilas (tod. näk. jääkäri eli värvätty). Pöytäkirjan mukaan Eliaksen tuleva anoppi Maria Kankutar haukkui Eliasta ”loikkariryssäksi”, koska Elias oli tullut Venäjältä. Selvyyden vuoksi meidän on kuitenkin todettava, että lausunto ei välttämättä tarkoita sitä, että Elias olisi syntynyt Venäjällä. Noihin aikoihin raja Suomen ja Venäjän välillä oli häilyvä ja alati muuttuva. Monet meistä muistavat, että rajan tuolla puolen asuvia suomalaisia karjalaisia kutsuttiin esim. laukkuryssäksi. Erään sotilasasiakirjan mukaan Elias on syntynyt Careliassa, mutta sitä ei ole pystytty tarkistamaan alkuperäisestä kirkollisesta asiakirjasta.

Elias ja Elin Pulkitar kihlautuivat Paavalinmessujen aikaan 25.1.1782. Sitten Elin ja äitinsä Maria Kankutar muuttivat Eliaksen torppaan asumaan helluntain aikaan 1782. Molemmat muuttivat pois 6.1.1783. Lautakotalahteen. Talvella 1783 alkoi oikeudenkäynti ja joka jatkui huhtikuussa. Ruotsin kielestä käännetyt pöytäkirjat jäljempänä.

Kastettujen luettelosta selviää, että Eliakselle ja Elin Pulkittarelle syntyi 10.5.1783 tyttö Catharina ja samalla Elias antoi avioliittolupauksen, joka täytettiin sunn. 26.12.1784. Tuolloin Eliaksen sukunimi kirjoitettiin Fritsch. Eliaksen isyyttä tukee se, että sotilaan tyttö Carin. Fritsch kuoli joulukuussa 1788.
Elias Fritzin sotilastorppa sijaitsi silloisen Rantasalmen, nykyisen Varkauden kaupungin
Näytä suurempi kartta“>Palvalahdessa, tällä pellolla v. 1785- n. 1810. Siirry kartalta satelliittisivulle tai Google Earthiin ja zoomaa lähelle.

Eliaksen aloittaessa ruotusotilaana no: 6 v. 1785, sotilastiedoissa hänen nimensä esiintyy Fritz nimisenä ja myöhemmin pääsääntöisesti myös kaikissa muissakin kirkonkirjoissa.

Viimeinen tieto Eliaksesta löytyy sotilasluettelosta 17.8.1806. Tämän jälkeen emme ole löytäneet hänestä mitään tietoa. Joten on siis epävarmaa, onko hän osallistunut Suomen sotaan 1808-1809.

Kustaan sotaan v. 1788-1790 Elias ehkä osallistui. Tuossa sodassa käytiin mm. Parkunmäen taistelu, Rantasalmen Parkunmäessä. Olisi kummallista, ellei hän olisi ollut paikalla, kun omilla tanhuvilla käytiin taisteluja.

Sukututkimusta tehdessä ihmiset hyvin usein ajattelevat ja pelkäävät mitähän sieltä löytyy, hevosvarkaita, murhamiehiä, ym. paheentekijöitä. Kyllä meidänkin sukuun mahtuu joitain pikkurikollisia, mutta yhtään murhamiestä ei ole onneksi löytynyt. Joten olemme varmaan melko tavanomainen, joskin pieni suku. Tosin sukumme laajenee kovaa vauhtia, kun mukaan otetaan kaikki Eliaksen jälkeläiset.

Pien-Savon tuomiokunta, tuomiopöytäkirjat v. 1783 Rantasalmi:

§ 43
Vastaaja, jalkaväkisotilas Elias Fritz Kolkontaipaleesta sanoi syyksi, että hän on antanut kantajalle, leski Maria Kankuttarelle Lautakotalahdesta (ru: Lautakotalax) niistä kahdeksasta ja puolesta kyynärästä sarkakangasta, jotka hän (EF) on viime loppiaispäivänä ottanut häneltä
(Maria Kankuttarelta), lisäksi seuraavista: ohraolkia à 6 kuparitaalaria eli yhteensä 16 taalaria _ ja kuusi kappaa ruista 22 taalaria;
mutta koska Fritzin täytyy myöntää, että hänen kihlattunsa Elin Pulkitar, joka on Marian tytär, on nämä ensin saanut Fritziltä samoin kuin viljaa, niin sitä ei voitu panna Marian syyksi, vaan Elin ja Fritz tuomittiin maksamaan Maria Kankuttarelle sarkakankaan hinnasta loput eli yhteensä kaksikymmentäyhdeksän killinkiä, minkä lisäksi Fritzin on korvattava Marialle tästä aiheutuneet oikeudenkäyntikustannukset eli kolmekymmentäkaksi killinkiä.

§ 44
Itsellisenleski Maria Kankutar Lautakolahdesta (ru:Lautakotalax)astui tyttärensä Elin Pulkittaren kanssa oikeuden eteen ja esitti, että tässä Rantasalmen pitäjän komppaniassa palveleva Kolkontaipaleen kylästä oleva Elias Fritz oli viime vuonna pääsiäismessun aikoihin siten, että hän todistajan läsnä ollessa ja antamalla Elinille käteen kuusi kappaletta hopeasormuksia oli kihlautunut hänen (Maria Kankuttaren) edellä mainitun tyttärensä kanssa, minkä jälkeen he molemmat olivat helluntain aikaan muuttaneet talollinen Grels Leskisen torppaan, jonka hallintovallan alaisena Fritz siellä elää, ja sittemmin eläneet siellä viime loppiaiseen saakka yhteistaloudessa (i sambo). Tästä huolimatta Elin nyt tiettävästi pelkää yhteiselämää Fritzin kanssa, jonka kanssa hän on koko ajan harjoittanut vuodekuppanuutta. Sen jälkeen kun Fritz oli vähän aiemmin, kun oli tullut kyse yhdestä sarkakangaspalasta, jonka Fritz oli ominut Marialta, lyönyt Mariaa, Elin oli katsonut olevan syytä siihen, että hän (Elin) eroaa Fritzistä. Lisäksi Fritz oli sittemmin rusthollari Michell Kolehmaisen luona Osikonmäessä viime Matinmessun iltana ei ainoastaan uudelleen ollut pahoinpidellyt Mariaa vaan myös lyönyt edellä mainittua kihlattuaan. Maria kuten Elinkin väitti, että kihlakunnanoikeus halusi tuomita (tapahtuneen) eroksi kyseisessä Fritzin ja Elinan välisessä avioliittosopimuk-sessa ja sen lisäksi määrätä Fritzin palauttamaan Elinille kaksi röijyä, jotka Fritz oli pitänyt hallussaan Eliniä varten.

Tästä Fritz vaati selitystä, koska hän myönsi kihlauksen ja sukupuoliyhteyden Elin Pulkittaren kanssa ja tämän nojalla vaati lisäksi, että Elin tulisi velvoittaa astumaan hänen kanssaan avioliittoon, jonka avioliiton täydellistymistä oli tähän asti estänyt Elinin kristiopin osaamattomuus. Fritz kielsi sen, että hän oli lyönyt Maria Kankutarta tai kihlattuaan, edellä usein mainittua Elin Pulkitarta. Sen sijaan he olivat muuten keskenään joutuneet erimielisyyteen sen vuoksi, että Maria Kankutar oli menetellyt (hävittänyt) torppaan tuomansa omaisuuden.

Maria Kankutar ja Elin Pulkitar toistivat kuitenkin vielä valituksen ja vaaditun eron kihlauksessa, he viittasivat puolustuksekseen Fritzin vakuuttamisen siten, että he hankkivat tappelun todistajiksi rusthollari Anders Ruthin Kolkontaipaleesta, torpparit Petter Wäntisen ja Petter Törrösen ja torpparinpoika Nils Pehkosen Lautakolahdesta (?) (ru:Lautakolax)(?), mutta koska nämä nyt eivät olleet paikalla,

Julistettiin,

että tämä asia tullaan lykkäämään lähinnä seuraavaan 1 päivään toukokuuta, jolloin kantajien ja Elias Fritzin (ratkaisua) moittimatta tulee saapua paikalle, ja jos viimemainittu ei tule käräjille, hänet noudetaan sinne; lisäksi nimismies Petter Johan Lindhillä on oltava paikalla yllä mainitut todistajat ja ilmoitettava sen jälkeen kyseiset asiat käsiteltäviksi toimenpiteitä varten oikeudessa.

Jutun käsittely jatkui huhtikuun lopulla 1783

§ 76

Tälle päivälle on Kihlakunnanoikeus lykännyt leski Maria Kankkusen ja hänen tyttärensä Elina Pulkkisen Lautakotalahdesta toiselta, ja sotilas Elias Fritzin Kolkontaipaleesta toiselta puolen, välisen jutun, koskien ilmoitusta, että Fritz, joka viime vuonna Paavalinmessun aikaan (25.1) kihlautui Elinan kanssa, sittemmin heidän asetuttuaan yhteen asumaan, on käynyt käsikähmään heidän kanssaan, sekä mainitun Maria Kankkusen että maatun ja nyt raskaana olevan morsiamensa kanssa, kuten pykälän 44 pöytäkirja tarkemmin kuvaa.
Nyt esiintoi kruunun nimismies P.J. Lind sekä nämä asianosaiset, että todistajat, rusthollari Antti Ruthin Kolkontaipaleesta, torpparin pojan Niilo Putkosen Lautakotalahdesta ja torppari Pekka Törrösen sekä sairaan torppari Pekka Vänttisen vaimon Leena Paldanian, joka viimeksimainittu ei kuitenkaan ollut paikalla ja Niilo Putkista, jonka ei arvella vielä täyttäneen 15 vuotta ei voida ottaa valalle ilman todistusta iästään; mutta Antti Ruth ja Pekka Törrönen vannoivat todistajanvalan ja varoitettuina pysymään totuudessa kertoivat kumpikin erikseen:

-1- Antti Ruth: että kun todistaja viime talvena helmikuussa eräänä päivänä oli Elias Fritzin torpassa ostaakseen lehmän Maria Kankkuselta, oli Maria Kankkusen ja Fritzin välille syntynyt riitaa ja pian sen jälkeen oli Fritz tarttunut Maria Kankkusta käsivarresta ja pyöräyttänyt hänet ympäri, jonka jälkeen eripura heidän välillään päättyi, tämän myönsi Fritz ja selitti heidän välilleen syntyneen riitaa palasta sarkaa, jonka Maria oli luvannut hänelle, mutta sitten ottanut takaisin ja sen vuoksi oli Fritz sisääntullessaan kiepauttanut häntä myöntäen todistaja myöskin puheena olleen jotain sarkaa, joka Fritzillä oli kädessään, enempää ei todistaja tiennyt. Luettiin ääneen ja myönnettiin oikeaksi.
Tähän huomautettiin, että Maria Kankkunen on näillä käräjillä (kiistellyt) 8 kyynärästä sarkaa, jonka Fritz oli tuomittu hänelle maksamaan, ja myönnettiin nyt että sarka, josta todistaja oli puhunut, oli sama jonka Fritz oli tuolloin ottanut itselleen ja tuomittu maksamaan.

-2- kutsuttiin esiin Pekka Törrönen joka todisti, että hän oli ollut paikalla samassa tilaisuudessa, josta nyt kuultu todistaja kertoi ja nähnyt, että kun Fritz halusi viedä pois palan sarkaa, väitti Maria Kankkunen sen kuuluvan hänelle, jolloin Fritz otti sen pois ja vei aittaan sekä tuuppasi Mariaa käsivarresta ??? tuvassa, todistaja Ruth myönsi että tapahtumien kulku oli ollut sellainen mistä Törrönen puhui, molemmat todistajat kielsivät nähneensä Fritzin lyöneen morsiantaan Elina Pulkkista.

Todistajaksi siihen, että Fritz oli lyönyt mainittua morsiantaan Elina Pulkkista esitti Elina rusthollarin kotivävyn Taneli Kärkkäisen ja rusthollarin Mikko Kolehmaisen Osikonmäestä, jotka jäävittöminä, hyvämaineisina ja olematta sukua osapuolille vannoivat todistajanvalan ja varoitettuna väärästä valasta kertoivat:

-3- Taneli, että kun Matteusmessun iltana (25.2) Maria Kankkunen ja hänen tyttärensä Elina olivat tulleet asunnostaan todistajan luo kylpeäkseen, oli samassa Elias Fritz myös tullut ja silloin oli Elina Pulkkisen ja Fritzin välille syntynyt riita siitä, että Elina äitinsä kanssa oli luovuttanut ensin kuullulle todistajalle lehmän, jonka hän oli ensin tuonut Fritzin torppaan, jolloin Fritz oli sanonut “syö nyt sinun lehmäsi” ja koska Fritz oli myös myynyt pois hevosen, oli Elina vastannut “syö sinä sinun hevosesi” ja suomeksi “haista minun lehmäni perse” eli ruotsiksi “lukta min ko i bak”, josta Fritz oli pahastunut ja aikonut lyödä häntä kädellä päähän, mutta kun Elina pani kätensä väliin, osui lyönti häntä käsivarteen, jolloin Fritz kutsui Elinaa huoraksi ja hänen äitinsä taas Fritziä loikkariryssäksi, koska Fritz oli tullut maahan Venäjältä, jolloin Fritz oli käynyt Elinan tukkaan kiinni tämän istuessa nurkassa penkillä ja vetänyt häntä tukasta, jota estääkseen Elinan äiti meni sinne ja tahtoi ottaa Fritzin pois sieltä, mutta Elias tuuppasi hänet pois niin että Maria kaatui kumoon, jolloin Maria nousi ylös ja meni taas Eliaan kimppuun, joka yhä veti Elinaa tukasta, mutta sitten he vihdoin erkanivat ja kun Elina tuli lattialle otti hän Fritzin hänen päästään irroittamat hiukset ja sanoi Fritzille: tässä on sinulle hiuksia kiharoihisi, ja lopuksi käski hän Fritzia suutelemaan takapuoltaan; jonka jälkeen tämä tapaus ja eripura loppui heidän välillään; tämän kaiken Elias Fritz sekä Maria Kankkunen ja Elina Pulkkinen myönsivät ja kun todistaja ei tiennyt asiasta enempää, sai hän poistua kun todistus oli luettu ja myönnetty oikeaksi, ja

-4- esiin kutsuttiin Mikko Kolehmainen joka todisti samoin kuin edellinen todistaja Taneli Kärkkäinen paitsi että ensiksi kun Fritz tuli todistajan kartanolle Haapaniemen kuninkaankartanosta (= kadettikoulu) oli hän pyytänyt Elinaa syleilemään häntä niin hän antaisi hänelle rahan, mutta Elina oli vastannut “anna minulle ensin raha niin sitten syleilen sinua”, jota Fritz ei tehnyt niin asia jäi sillensä ja kun hänen äitinsä Maria Kankkunen tuli sisään, antoi Elias hänelle tupakkaa poltettavaksi ja ja haki hänelle vielä tulen piippuun, mutta heidän poltellessaan tupakkaa tuli puheeksi lehmä, jonka Maria Kankkunen myi todistaja Antti Ruthille, jolloin Fritz sanoi Maria Kankkuselle “syö nyt lehmäsi”, johon Maria sanoi “syö sinä hevosesi, jonka myit”, siihen Fritz taas “mitä minun olisi pitänyt tehdä, kun te erositte minusta ja minä jäin yksin” jolloin Elina Pulkkinen puuttui puheeseen ja sanoi “mitä sinulla on sen lehmän kanssa tekemistä, anna sen olla” ja tästä syntyi Kärkkäsen kertoma “härdelli”, todistaja, joka makasi sairaana penkillä pöydän takana ei kuitenkaan nähnyt, mitä heidän välillään tapahtui uunin nurkassa, koska paljon väkeä oli siinä välissä, jonka todistaja Kärkkäinen asiasta kuultuna sanoi […] eikä antanut […] osapuolten ensimmäisistä sanomisista ja myönsi nyt että puhe lehmästä tapahtui niinkuin tämä todistaja oli kertonut, jonka vahvistivat myös asianosaiset molemmin puolin. Luettiin ääneen ja myönnettiin oikeaksi.

Edelleen valitti Elina, että kun hän erkani Eliaasta loppiaisen aikaan, oli tämä pitänyt kaksi hänen nuttuaan, toinen pelkkää kamelottia (villaa) 2:1:4 ja toinen kattuunia (puuvillaa) 1:16 sekä vielä kolmannen patjavuorikangasta? arvoltaan 4 markkaa?, mutta Fritz väitti ostaneensa kaikki nämä nutut Elinalle, jonka Elina kiisti, mitä kamelotti- ja patjanvuorinuttuihin tulee, mutta myönsi Eliaan ostaneen hänelle kattuuninutun, ja vaati sen vuoksi ostamiaan nuttuja takaisin, jota Fritz, joka halusi avioliittoa, ei halunnut kieltää, jos Elina menisi naimisiin hänen kanssaan, myönsi kuitenkin jo myyneensä nämä nutut, mutta Elina sanoi, ettei hän missään tapauksessa halua tyytyä menemään naimisiin Fritzin kanssa, joka on taipuvainen ryyppäämään ja on humalassa kärsimätön ja riidanhaluinen.
Fritz sanoi olevansa 31 vuoden ikäinen ja muutoin terve ja hyvävoimainen, on tullut tänne 7 vuotta sitten Venäjältä ja elänyt niin ettei hänestä ole kuultu tai koettu mitään pahaa. Elina on kristinopissa taitamaton eikä ole sen vuoksi voinut mennä vihille tai ehtoolliselle, 20 vuotta vanha, eikä ole tehnyt mitään rikoksia, eikä heidän välillään ole mitään sukulaisuutta.
Enempää ei asiassa tullut esiin, niinpä lautakunnan kanssa määrättiin seuraava tuomio

Tätä asiaa tutkittaessa on kihlakunnanoikeus saanut selville: että sitten kun vastaaja, Rantasalmen komppanian jääkäri Elias Fritz Paavalinmessun aikaan eli tammikuun lopussa viime vuonna kihlautui loisleski Maria Kankkusen tyttären Elina Pulkkisen kanssa, on hän seuraavan helluntain aikaan ottanut sekä kihlatun morsiamensa että hänen mainitun äitinsä asumaan yhdessä hänen kanssaan Kolkontaipaleen kylässä olevaan asuntoonsa ja asunut yhdessä heidän kanssaan viime loppiaiseen asti, jolloin Maria Kankkunen, sitten kun heidän välilleen oli syntynyt kiistaa kahdeksasta kyynrästä sarkaa, joka kuului Maria Kankkuselle, mutta Fritz jostakin velkavaateesta ottanut haltuunsa ja myynyt sekä näillä käräjillä tuomittu korvaamaan, oli lähtenyt mainitun tyttärensä kanssa Fritzin asunnosta, oli samassa tilaisuudessa kohdellut häntä sopimattomasti ei vain siten, että Fritz oli tyrkkinyt häntä, vaan myös viime Matteusmessuiltana solvannut häntä sopimattomilla ilmauksilla sekä vielä tyrkännyt häntä, niin että hän oli kaatunut, sekä Elina Pulkkinen joka on Eliakselle raskaana, valitti että Fritz oli vm. tilaisuudessa lyönyt häntä; minkä vuoksi ja koska Fritz on tuomittu juopumuksesta ja epäsovusta, Elina vaati saada eron Eliaasta sekä saada häneltä takaisin kaksi nuttua, jotka Fritz oli pitänyt ja sittemmin myynyt, toinen nuttu kamelottia arvoltaan 2:13:2 ja toinen patjakangasta, arvoltaan 40 äyriä?, jonka ja sen mitä muuta asiassa on käynyt esille, on kihlakunnanoikeus ottanut harkittavaksi.
Ja koska tämä asia täällä kuultujen todistajien kertomuksesta havaitaan täysin selvitetyksi, ei KKO katso
Oikeudenkäyntikaaren 1 § XXIV kappaleen nojalla tarvittavan lisäselvityksiä, vaan ottaa asian nyt päätettäväksi.

Mitä ensinnäkin tulee Elina Pulkkisen vaatimukseen tuomita eroon se kihlaus, jonka hän on solminut Fritzin kanssa viime vuoden tammikuussa, niin koska Elina itse on myöntänyt, että Elias Fritz on helluntain aikaan ottanut hänet torppaansa ja asunut hänen kanssaan viime loppiaiseen asti ja hän on nyt raskaana ja kun Elina ei voinut esittää sellaisia syitä, joilla heidän kihlauksensa voitaisiin purkaa, tuomittiin heidät Naimakaaren 9 § III kappaleen nojalla antamaan saattaa avioliittonsa vihkimisellä päätökseen, jonka vuoksi heidän tulee ilmoittautua asianomaiselle papistolle, mutta ennenaikaisesta vuodeyhteydestä tulee Rikoskaaren 5 § XIII kappaleen nojalla heidän molempien antaa 2 markkaa? hopearahaa tämän pitäjän emokirkolle laskettuna 3 markkaa taalarilta?, koska he, kuten tutkinta osoittaa, ovat muuttaneet yhteen ilman edeltävää vihkimistä ja asuneet
yhdessä vuoden ajan, tuomitaan heidät Naimakaaren 3 § XII kappaleen mukaan ennenaikaisesta vuodeyhteydestä maksamaan kumpikin 10 markkaa hopeassa pitäjän köyhille; ja koska heidän on myös sekä todistajien vakuutuksen että oman tunnustuksensa mukaan näytetty riidan aikana viime Mattiaksenmessun iltana Fritzin lyöneen kerran Elinaa päähän ja sitten vetäneen tukasta ja samalla myös nimittäneen häntä huoraksi, sekä Elinan esittäneen pöytäkirjassa mainittuja uhkauksia, niin sakotetaan Fritziä tappelusta Rikoskaaren 35 kappaleen 3 §:n mukaan sekä saman kaaren 1 § XXXVI kappaleen mukaan molemmista tuplasakkoihin eli maksamaan 6 markkaa hopeassa ja solvauksesta Rikoskaaren 6 § LX kappaleen mukaan kuusi markkaa samassa rahayksikössä, sekä Elina viimeksi mainitun lainkohdan mukaan 6 markkaa molemmista puheistaan, joka tekee 4:16 hopeassa eli kolme kertaa 6 markkaa. Mitä sitten tulee Elina Pulkkisen äidin Maria Kankkusen kanteluun Elias Fritziä kohtaan siitä, että tämä kihlauduttuaan hänen tyttärensä kanssa ja harrastettuaan tämän kanssa lihallista yhteyttä, josta Elina nyt on raskaana, on käynyt käsiksi Mariaan; koska Fritz on sekä valalla kuultujen todistajien kertomuksen että oman tunnustuksensa mukaan syntyneen riidan aikana vihoissaan loppiaisen aikaan ensi kertaa ja
Matteuksen messun iltana toista kertaa tyrkännyt häntä, toisella kertaa niin kovaa, että Maria oli siitä kaatunut, sen vuoksi tuomitaan Fritz Rikoskaaren 2 § XIV kappaleen nojalla 100 markan? sakkoon ja siitä, että Fritz viimeksi mainitun tapahtuman yhteydessä oli myös osoittanut Mariaa kohtaan pöytäkirjassa mainittuja sopimattomia ilmaisuja, 3 § saman kappaleen nojalla 50 markan? sakkoon, jonka lisäksi Fritzin tulee osoittaa Marialle virallinen anteeksipyyntö ja yhtenä sunnuntaina suorittaa julkirippi.
Ja lasketaan kaikki nämä sakot 3 markkaa? riikintaalarilta, ja jolleivat Fritz ja Elina Pulkkinen kylene niitä maksamaan, sovittaa Fritz tuomionsa, joka yhteensä tekee 157:16 Kuninkaallisen Majesteetin 11.1.1757 antaman päätöksen (sotilaspäällystön valitukseen ?) mukaan kuukauden vankeudella vedellä ja leivällä, mutta kirkkosakot maksetaan rahalla, ja Elinaa rangaistaan hänelle tuomituista sakoista, jotka tekevät 14:16, neljällä parilla vitsoja, kolme lyöntiä parilta, ja samoin kuin Fritz, maksaa kirkkosakot rahalla.
Tämä alistetaan kuitenkin alamaisella nöyryydellä Kuninkaallisen Majesteetin ja Valtakunnan korkea-arvoisen Vaasan hovioikeuden korkeasti oikeudenmukaiseen päätökseen ja tarkastukseen.

Sakkoluettelo Talvi 1783

Kolkontaipale. Jalkaväkisotilas Elias Fritz sakkoihin siitä, että hän on lyönyt maatun kihlattunsa äitiä Maria Kankutarta (100 taalaria) ja sopimattomasta lausumasta Maria Kankutarta vastaan (50 taalaria) sekä suorittamaan julkisen anteeksipyynnön Maria Kankuttarelta; lisäksi Fritz ja hänen kihlattunsa maksamaan sakkoa ennenaikaisesta yhteenmuuttamisesta ( 10 hopeataalaria) ja lisäksi Fritz siitä, että hän on lyönyt tätä kihlattuaan (6 taalaria) – ; Elin Pulkitar 3 x 6 markkaa sopimattomasta lausumasta Fritziä vastaan. Nämä sakot Fritz sovittaa 1 kk:n vankaudella vedellä ja leivällä. Eliniä rangaistaan neljällä _ ; kuitenkin menevät kirkon sakot 2 hopeataalaria molemmilta; on kuitenkin alistettu arvoisan hovioikeuden harkintaan.

Kääntäjän huomautukset:

Rahayksiköitä en ole yrittänyt selvitellä, tuohon aikaan oli monenlaista rahaa, markkoja, riikintaalareita, äyrejä, hopea-, kupari- ja paperirahaa.

Patjakangas, patjanpäälliskangas (bolstervartyg) ei tarkoita pelkästään patjan päällä tai olkipussina käytettyä kangasta, vaan myös tietynlaista raidoitusta, esim. googlella löytyy kuvia.

G:B: (Giftobalken) – naimakaari
R:B: (Rådstufwobalken) – oikeudenkäymis-, käräjäkaari
M:B: (Missgärnings balken) – rikos-, pahanteon kaari